Valmennustalo Itsensäylittäjät

"Taantuma on päättynyt", otsikoitiin Nordean talouskatsausta tämän kuun alussa mm. Helsingin Sanomissa. Kuinka suloiselta se saattaa kuulostaakaan. Onhan jo totuttu kylpemään taantuman pohjamudissa median lyödessä lisää rapaa kiukaalle päivä toisensa jälkeen. On oikeastaan vaikea enää muistaa, mistä ja milloin alavireinen uutisointi oikein alkoi.

"Taantuma on päättynyt", otsikoitiin Nordean talouskatsausta tämän kuun alussa mm. Helsingin Sanomissa. Kuinka suloiselta se saattaa kuulostaakaan. Onhan jo totuttu kylpemään taantuman pohjamudissa median lyödessä lisää rapaa kiukaalle päivä toisensa jälkeen. On oikeastaan vaikea enää muistaa, mistä ja milloin alavireinen uutisointi oikein alkoi. Vielä vaikeampaa on hahmottaa, missä vaiheessa negatiiviset signaalit olivat turruttaneet aistit siinä määrin, ettei niitä jaksanut enää juurikaan miettiä, saati sitten toimia. Käykö samalla tavalla, kun positiivisia merkkejä ilmestyy enemmän ja enemmän?

Alussa mainittu uutinen ei ole ollut läheskään ainoa valonpilkahduksista kertova artikkeli eikä Hesari ainoa mediakaan niiden julkaisijana. Merkit ovat ilmassa, huomaammeko niitä? Olemmeko valmiina toimimaan vai yllätetäänkö jotkut "housut kintuissa"? Lukiessani mainitun otsikon, en voinut välttyä mielleyhtymältä, jossa joku ammattipyöräilijä jossain Ranskan ympäriajon pisimmillä etapeilla, pääjoukon keskellä, kuulee irtioton tapahtuneen ja samalla hetkellä tajuaa, ettei kapealla väylällä pysty enää mitenkään koko joukon ohitukseen ja vastaamaan irtiottajien vetoon. Pettymyksen keskellä pyöräilijä alkaa toivoa, että irtiottajien kunto ei kestäisi ja itse saisi vielä uuden mahdollisuuden.

Pitäisikö taantuman päättymistä pelätä? Ei ehkä sentään, mutta mahdollisuuksien hukkaamista kylläkin. Siinä missä voittoa tavoitteleva pyöräilyjoukkue hyödyntää omassa kisassaan seesteiset hetket tankkaamalla ja organisoitumalla lähelle joukon kärkeä valmistautuen seuraavaan ja ehkä ratkaisevaan rynnistykseen, siinä menestystä halajava yritys toimii vastaavalla tavalla. Satsaa henkilöstöön, omaan joukkueeseensa, kehittää johtajuutta, parantaa taktiikkaa, hioo yhteispeliä ja tankkaa energiaa. Kun irtiotto tapahtuu, ei ole aikaa jäädä ihmettelemään.

Nordean talouskatsauksessa maalailtiin myös, että Suomen talouden yhtiö uskoo ponnahtavan kevään aallonpohjasta rivakkaan kasvuun vuoden loppupuolella. Ottamatta lainkaan kantaa siihen, mitä tulevaisuus todella tuo tullessaan ja missä aikataulussa, on tuo lause silti huojentava, vihjaahan se, että aikaa valmistautumiseen vielä on, joskaan ei hukattavaksi asti.

Yritysmaailmassa yleensä, kuten myös viime kuukausina vallinneessa taloudellisessa tilanteessa on paljon yhtäläisyyksiä urheilumaailmaan. Toiset seuraavat mieluummin talouden lukuja kuin yleisurheilun maailmantilastoja. Jotkut taasen ynnäävät palloilun pääsarjojen pistetilanteita ja viittaavat kintaalla pörssikursseille ja lyhytaikaisille koroille. Itse toiminnan ytimessä olevat ovat oppineet paljon asioita molemmista maailmoista. Nykypäivän urheilu on bisnestä mitä suurimmassa määrin ja oppia on otettu yrityselämän huipuilta. Tiedetään myös nykyisten ja entisten huippu-urheilijoiden sekä valmentajien innostavan ja sparraavan yritysmaailman huipulle pyrkiviä.

Viime kuukausien taloustilanteessa useat yritykset ovat kuin keskellä Ranskan ympäriajoa, yrittäen säästellä voimiaan hidastamalla tai heittämällä kaikki ylimääräinen pois kyydistä: koulutukset, työyhteisön ja -hyvinvoinnin kehittämiset, valmennukset. Siinä menevät myös joukkueen energiavarat. Mistäpä pyöräilijäkään voi tankata energiaa, jos energiajuomat ja - patukat viskotaan tien sivuun. Onhan se tietenkin kevyempi polkea hetken, mutta karu totuus paljastuu pian. Jotkut yritykset saattavat jopa siirtyä pyörän sivuun työntämään. Ja jokainen tietää, miten silloin käy kun vauhti alkaa kiihtyä - ei ole aikaa hypätä kyytiin, kun on niin kiire. Sanomalehti Keskisuomalainen onneksi kirjoitti 8.9.2009, että taloustaantuman pohja saavutettaisiin vasta alkutalvella, jonka jälkeen alkaisi hidas elpyminen. Hyviä uutisia siis, ainakin pyörän taluttajille. Kyytiin ehtii hypätä myöhemminkin ja jopa pienen jahkailunkin jälkeen vielä kykenee hölkkäämään jonkin aikaa rinnalla.

Valtiovarainministeri paljasti niin ikään mainitun maakuntalehden sivuilla, miten lähellä maailman laajuinen rahoituskriisi ja talouskatastrofi oli viime syksynä. Ranskan päämiehen kokoon kutsuman EU:n hätäkokouksen laatima tukipaketti ehti ajoissa. Etenkin suomalaisten, ruotsalaisten ja brittien kokousedustajien määrätietoinen eteneminen asiassa silloinkin, kun muilla alkoi jo ajatuksen juoksu hiipua, oli ratkaisevaa. Olemme nähneet, miten sovitut talouden elvytystoimet alkoivat purra, tosin joidenkin mielestä liian hitaasti. Maailmantalous elpyy kohtuullisesti, mutta kestävästi, sanoo jo alussa mainittu talouskatsaus. Elpyminen voi olla odotettua voimakkaampaa, mutta kasvuun lähdetään matalalta tasolta, se jatkaa. Vauhti on siis hidasta, vaan ei anneta sen hämätä, vauhti kyllä kiihtyy.

Itselleni oli käydä edellisen laman aikaan ohraisesti, tosin onneksi vain Finlandia-hiihdossa. Vauhti oli pudonnut pääjoukossa alkutempoilujen jälkeen varsin paljon ja noin puoleen matkaan eli Lammin huoltopisteelle tultaessa jo melkein käveltiin. Moni ympärilläni pysähtyi leppoisan hiihtelyn lomassa pienemmälle tarpeelle ladun varteen ja päätin itsekin laskea vähän paineita. Juuri silloin kärjessä lisättiin vauhtia tuntuvasti ja hetkessä mukava lepsuttelu muuttui armottomaksi takaa-ajoksi. Kokemuksesta tunnistin, että todellinen pullonkaula olisi vielä edessä, pari kymppiä ennen maalia. Mikäli en olisi kärjen ja varsinkin luunkovien ruotsalaisten kanssa samassa rykelmässä Uskilan pitkissä ja kapeissa nousuissa, voittohaaveet saisi unohtaa ja tyytyä vain kansanhiihtosuorituksen loppuun saattamiseen.

Minut kuitenkin pelasti hyvä valmistautuminen ja saavutin karkulaiset. Peruskuntokaudella oli riittävästi kehitetty oikeita ominaisuuksia ja alkumatkalla huolellisesti tankkaamalla varmistettu, että energiaa riittää, silloin kun siihen vauhdin puolesta oli ollut mahdollisuus. Kun loppukirini alkoi purra ruotsalaisiin, ei Lahden hiihtostadionin yleisöllä kuitenkaan ollut aavistustakaan, miten lähellä oma katastrofini oli ollut. Ratkaisevinta saattoi olla se, että en antanut liikaa tasoitusta, vaan pidin liikettä yllä silloinkin, kun kaverit Lammilla ladun varressa omaa hätäkokoustaan pitivät.

Tarinan opetus on, että kehittyä pitää koko ajan, mutta otollisin aika valmistautumiselle on silloin, kun ei tarvitse painaa tukka putkella. Ja hyvä valmistautuminen on elinehto niin urheilussa kuin yrityselämässäkin. Minulle tuo 1994 Finlandia-hiihdon taival oli kärjen irtioton jälkeen tuskainen, mutta itse kisan jälkeiset uutiset hyviä. Toivottavasti nyt tulevaisuuden hyvien talousuutisten jälkeen ei yritystenkään kisa muuttuisi tuskaiseksi.